Elämää Hulluuden Highwaylla

Heissan! Tänään ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tänne taas jotakin. Koeviikko ohi, nyt hetki aikaa hengähtää. Aiheena kuitenkin tänään on taas kielimatka. Olen tehnyt pienen videon matkan kuvista, ja aion tähän postaukseen kirjoittaa jotain näistä kuvista.  Multa kysellään, miksi kirjoitan niin paljon kielimatkasta. Mä toimin EF:n ambassadorina, ja kertomalla omista kokemuksista saan pisteitä, joilla voin lunastaa palkintoja. Eli tä on tavallaan mun "työtä". Ja onhan se kiva aina palata vanhoihin muistoihin! Videolla ensin näkyy EF:n urheiluarena. Kahden viikon aikana meillä oli kaksi kertaa EF-arena. Siellä zumbattiin, pelattiin futista ja vietettiin aikaa yhdessä. Arenat oli tosi rentoja aktiviteetteja, ja kenttä sijaitsi ihan koulun vieressä! Arenan jälkeen videolla näkyy Valletta, Maltan pääkaupunki. Vaikka se on Maltan pääkaupunki, se oli ainakin mun mielestä melko pieni. Mutta koska kaikki oleellinen oli siinä lähellä, niin ehti hyvin käydä shoppail

Heissan! Nykymaailma on niin täydellisyyteen pyrkivä. Niin täydellisyyteen pyrkivä, että ahdistaa. Kaikki tietävät sen, miten täydellinen ig-profiili ei kerro kaikkea ihmisestä, ei tietenkään. Harvemmin ihmiset edes kuvaavat niitä heikompia hetkiään, saatika sitten että uskaltaisivat julkaista niitä. En itsekään koskaan kysy siskolta aamulla seitsemän aikaan kiukkuisena ja vasta heränneenä, että "lähdettäisiinkö kuvailemaan pihalle kun siellä on niin hieno sää".  Ennemmin kysyn asiaa illalla kun aurinko ei enää paista, kunhan omat hiukseni ovat edes suurinpiirtein ihmisen hiukset eivätkä metsänpeikon talviturkki. Lisäksi kasvojen pitää olla iloiset eikä aamun aikaisesta herätyksestä suivaantuneet.  Kuitenkin aina ihmiset sanoo, ettei kuvien pitäisi olla niin täydellisiä, ja niiden pitäisi näyttää aidoilta. Kun sitten lisää kuvan, joka ei ole lähelläkään täydellisyyttä, mutta joka hehkuu aitoa iloa, kuva jätetään huomiotta. Miksi? Omasta mielestäni ainakin tilann

Heissan! Tänään ajattelin kertoa vinkkejä niille, ketkä on lähdössä kielimatkalle. Koko teksti tulee käsittelemään tätä aihetta, joten jollei kiinnosta, voi itsensä klikata muualle nyt heti.  Elikkä kertauksena vielä, niin olin viime kesänä (2017) Maltalla EF:n kielimatkalla kaksi viikkoa. Olin siellä kaverini kanssa ja majoituimme isäntäperheessä. En kuitenkaan kerro tässä mitä teimme niiden kahden viikon aikana, koska siitä on oma vanha postauksensa, muistoja Maltan matkasta. Mutta asiaan, tässä Elinan oikein loistavat 15 vinkkiä kielimatkalle lähtevälle:  1.  Pakkaa kielimatkalaisen käsikirjan avulla, sillä pääsee jo pitkälle 2.  Vihko omia muistiinpanoja varten. Itse kirjoitin päiväkirjaa koko reissun ajan, ja jälkeenpäin on hauska lukea siitä, mitkä olivat aina fiilikset minäkin päivänä. Siitä myös huomaa miten aika kultaa muistot: Jos reissussa sattui jotain ja oltiin ihan raivon partaalla, nyt ne hetket jo naurattaa. Sieltä on myös helppo katsoa mitä

Heissan! Siinähän se hiihtolomaviikko vierähti, ja nyt aion kertoa, mitäs meikäläinen touhuili.  Loman vietin Pyhällä ihan parhaitten tyyppien seurassa, ja reissu olis ollu aika paljon tylsempi ilman näitä henkilöitä. Me saavuttiin Pyhälle lauantai-iltana, jolloin mentiin heti pulkkamäkeen. Tilanne kylläkin eskaloitui lumisodaksi. Tästä opetuksena Lotalle, älä haasta itseäsi suurempia painiin lumihangessa, häviät kuitenkin.  Sunnuntaina hyökättiin heti aamusta rinteeseen. Sää oli oikein mahtava, ja nähtiin tämmöinen kummallinen valoilmiökin.  Olin vannonut ennen reissua, että metsään en tule. Oltiin laskettu ehkä kaks mäkeä, ni missäs sitä oltiinkaan? No mettässä tietysti. Ja siellä sitten suurin osa ajasta laskettiinkin. Alkuun laskettiin veteraanien perässä, mutta sitten ne käski myös meidät amatöörit kärkeen, ja ihan hyvin sekin onnistui (kai).  Jos mulla oli tavotteena semmonen mukavan lepposa reitti laskea, niin Iippa oli toista maata. Sen tavoite oli ka

Heissan! Koska koeviikko on meneillään, ja kokeisiin pitäisi lukea, mikäs sen parempi tapa luistaa siitä kuin vähän kirjoittaa.  Ei vaan, oikeasti en pysty lukemaan kuin about kolme tuntia putkeen (joka on nyt mennyt), ja sitten on pakko saada ajatukset muualle. Ja eipä mulla mikään hirveä kiire olisikaan lukea, koska kaikki on melko hyvällä mallilla. Eilen oli psyka ja tänään matikka. Matikka luultavasti meni paremmin kuin odotin (jos sanon et meni hyvin ni sit oonki tehny jotain huolimattomuusvirheitä mutta noh, ainakin luulen että meni hyvin) Huomenna vuorossa filosofia, jossa kyllä käsitteet menee solmuun, mutta oon ainakin yrittänyt.  Voisin antaa muutaman vinkin, millä oikeasti selviää tästä viikon urakasta.  1. Aloita ajoissa Kaks päivää ennen ei oo ajoissa. Viikkoa ennen ensimmäistä koetta on. Itse ajattelen et kiire tulee kuitenkin, mutta ainakin yritin olla ajoissa, ja tällä kertaa oon jopa onnistunut ilman kiirettä.  2. Lue pätkissä Jos aloitat a

Heissan! Nyt kun joululoma lähenee loppuaan, voitaisiin palata viimevuoden kesään. Ajattelin vähän kertoa noista Maltan kielimatkan pippaloista. Jos siis vähänkään kiinnostaa, jatka ihmeessä eteenpäin! Matkamme alkoi keskiviikkona, ja perjantaina oli vuorossa kyllä koko reissun parhaat bileet.  (Muuten, jos odotatte kännitarinoita, niitä ei ole luvassa, koska alkoholinkäytöstä lennätetään kielimatkoilla kotiin joten...) Perjantaina oli siis megapartyt, joka oli ostettu lisäaktiviteetti, mutta ehdottomasti rahanarvoinen kokemus. Näissä juhlissa oli varmaan lähes kaikki, ketkä Maltalle matkaavat ja olivat silloin paikalla. Lisäksi täällä sai niin paljon ilmaista juotavaa kun halusi, ja hamppareitakin olis ollut tarjolla rahaa vastaan.  Päiväkirjaani olin kirjoittanut tästä illasta näin: "Reetalle iskettiin italialainen mies (ainakin melkein) ja se olikin illan työmaa". Tosiaan, eräs italialainen tuli meidän porukkaan tanssimaan, selvästi siihen malliin et

Heissan! Ajattelin kertoilla nyt jotain mitä mun omalla hulluuden highwaylla on tapahtunut tässä viimeaikoina. Koeviikko ei varmaan sinällään kiinnosta ketään, ja kaikki ykköset meidän lukiosta tietää, että siitä matikankokeen hankaluudesta voisi kirjoittaa oman stoorin. Tuli napattua siitä sitten huonoin numero tähän astisella koulu-urallani :D #motivaatiokertauskurssiinolihuikea  Terveystieto ja äikkä meni jees, mutta hyvin menneet kokeet ei varsinkaan koskaan kiinnosta ketään, joten skip. Sitten tuli viikonloppu. Käväistiin Tampereella moikkaamassa sukulaisia, ja pelaamassa meidän klassikkolautapelejä Haluatko miljonääriksi ja Rappakaljaa. Terkut sinne!  (tekaisin myös pullapitkon, jee) Koska eroahdistus rakkaaseen Haloo-perheeseen oli käynyt kuukauden aikana käsinkosketeltavaksi, tuli sitten hommattua liput Hartwallille vähän erikoisempaa reittiä. Bongasin ilmoituksen facebook-kommenteissa, ja viesti kyseiselle henkilölle lähti ennen kuin ajattelin, koska sii

Heissan! Tänään aattelin kertoa parista keikasta, joilla oon nyt kuukauden sisään ollut.  Aloitetaan viimeisimmästä, eli... Vesalasta. Keikka oli todella hyvä, ja Lotan kanssa vietettiinkin se ihan eturivissä. Keikan alku oli todella rauhallinen, ja Vesala esitti myös monta uutta biisiä. Ainakin minä jään kyllä innolla odottamaan uutta levyä! Loppua kohden keikka parani huomattavasti. Tuli tutumpia biisejä, ja enemmän sellaisia joiden tahdissa voi bailata. Tämän huomasi myös yleisöstä, joka lauloi huomattavasti kovaäänisemmin keikan lopussa. Oli myös kiva, kun Vesala lauloi muiden artistien biisejä, jotka hän on itse sanoittanut.  "Ei sul navas mittä tequilaa ois?" Vaikka alku olikin rauhallinen, se ei haittannut. Siinä Vesalan mahtava ääni pääsi oikeuksiinsa, ja sitä oli ilo kuunnella. No sitten, milläs keikalla sitä ensin oltiin...  ...niinpä, Haloo Helsinki! Erittäin ikimuistoinen keikka (jälleen) Lotan kanssa, toisen rivin vasemma